Esimerkki moniviljely- ja karjankasvatusjärjestelmien hallinnasta alueellisella tasolla: proteiinikasvien viljely ja yksimahaisten eläinten kasvatus Burgundissa

Vaikka Burgundissa on laajoja peltoviljelyalueita, proteiinikasvien viljely on siellä kuitenkin vähäistä. Yksimahaisten eläinten kasvatuksen osalta alueelle on ominaista kansalliseen tasoon verrattuna keskisuuri siipikarjankasvatus, joka keskittyy laatu- ja alkuperämerkintöjen (SIQO) piiriin kuuluvaan tuotantoon, sekä vähäinen siankasvatus. Huolimatta i) proteiinikasvien ja valkoisen lihan tuotannon sijoittumisesta usein samoille alueille sekä alueellisella että tilakohtaisella tasolla ja ii) proteiinikasvien pääasiallisesta käytöstä Burgundin yksimahaisten eläinten kasvatuksessa, näiden kahden toiminnan välillä ei kuitenkaan ole vahvaa toiminnallista yhteyttä, ja alue on jopa proteiinikasvien viejä, vaikka se tuo maahan suuria määriä soijajauhoa. Tässä tutkimuksessa pohdimme, millä ehdoilla proteiinikasvien ja yksimahaisten eläinten kasvatuksen välistä yhteyttä voitaisiin vahvistaa. Proteiinikasvien tuotannon osalta lajikeinnovaatiot (erityisesti talvilajikkeiden osalta) ja uudet viljelyjärjestelmät mahdollistavat viljelyalojen ja tuotantomäärien laajentamisen. Ympäristöön liittyvät huolenaiheet ja SIQO-sertifioidun eläintuotannon kasvu voivat osaltaan vahvistaa tätä toiminnallista yhteyttä, mutta edellyttäen, että näiden tekijöiden vaikutukset ympäristöön ja laatuun tunnistetaan, hallitaan ja hyödynnetään asianmukaisesti. Lisäksi tällainen tilanne vahvistaa lyhyiden toimitusketjujen logiikkaa, mikä syventää yhteyttä tuotantoketjun alkupään ja loppupään toimijoiden välillä, varsinkin kun jäljitettävyyttä ja sertifioituja laatustandardeja edellyttävät vaatimukset tulevat tiukentamaan sääntelyä. Tässä yhteiskunnallisen kysynnän ja raaka-aineiden maailmanlaajuisten hintakehitysten sekä järjestelmien yksinkertaistamisen ja massatuotannon välisessä kilpailussa julkinen politiikka ja sääntely tulevat olemaan keskeisessä roolissa. Näin ollen Burgundissa voimakkaasti kehittyvän luomutuotannon alalla on tällä hetkellä havaittavissa alueellisen ajattelutavan vahvistumista ja toimijoiden välisten vuorovaikutusten lisääntymistä, jotka rakentuvat tuotantoalueiden määrittelyn, määrällisten tavoitteiden ja tuotannon laatua koskevien vaatimusten ympärille.