Siirtymän mahdollistaminen: esteet ja vaikuttimet agroekologian laajentamiselle Euroopan unionissa

Agroekologian leviämistä Euroopassa rajoittaa monimutkainen joukko toisiinsa liittyviä esteitä, jotka ulottuvat politiikan, talouden, teknologian, yhteiskunnan ja ympäristön ulottuvuuksiin. Agroekologisista hankkeista saatujen sidosryhmien näkökulmien pohjalta olemme tunnistaneet joitakin keskeisiä esteitä: tietoisuuden puutteet, muuttuvat poliittiset painopisteet, epäjohdonmukaiset sääntelykehykset EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla, monimutkaiset hallinnolliset menettelyt, lyhytaikaiset rahoituskierrokset, agroekologisiin järjestelmiin edelleen huonosti sovitetut tukijärjestelmät, markkinan esteet – mukaan lukien rajalliset erikoistuneet myyntikanavat ja kuluttajien heikko lisäarvon tunnistaminen – sekä alhaisen laadun tuontituotteiden aiheuttama epäreilu kilpailu. Muita haasteita ovat työvoimapula, puutteelliset ja liian kalliit koneet, lyhyiden toimitusketjujen kannalta riittämätön infrastruktuuri sekä osallistavan ja kontekstikohtaisen tutkimuksen vähäisyys. Näistä esteistä huolimatta agroekologialla on tärkeitä vahvuuksia: motivoituneet viljelijät, muutokselle avoimet uudet sukupolvet sekä yhteistyörakenteet, jotka edistävät luottamusta, tiedon yhteistä luomista ja kokeilua. Näiden havaintojen pohjalta ehdotamme seuraavia poliittisia suosituksia: johdonmukaiset ja pitkän aikavälin tukipolitiikat, taloudellisten resurssien uudelleenjakaminen, työolojen parantaminen, investoinnit soveltuviin infrastruktuureihin ja teknologioihin, oikeudenmukainen markkinoiden kehittäminen sekä osallistavan tutkimuksen puitteiden vahvistaminen kestävien agroekologisten siirtymien mahdollistamiseksi.