Mitkä pehmeän vehnän lajikkeet sopivat luomuviljelyyn? Tulokset ja näkymät vertailusta, jossa tarkasteltiin lajikkeiden suorituskykyä ”vähäpanoksisessa” viljelyssä

Luonnonmukaisen viljelyn vaihteleviin olosuhteisiin sopivien lajikkeiden valinta on yksi mahdollisista ratkaisuista, joilla voidaan lisätä satoja ja säilyttää – tai jopa parantaa – tällä viljelymenetelmällä kasvatetun pehmeän vehnän laatua. Vuosina 2004–2011 INRA:n DGAP-osaston ”pehmeän vehnän” lajikeinnovaatioryhmä perusti kokeilujärjestelmän kolmella alueella, joiden maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaihtelivat, ja arvioi siinä erilaisia genotyyppejä ”vähäpanoksisessa” viljelyssä (FI) sekä luonnonmukaisessa viljelyssä (AB). Valittujen 17 FI/AB-kokeiluparin vertailu osoittaa, että ”vähäpanoksisen” viljelymenetelmän avulla tehtävä epäsuora valinta on hyödyllistä tunnistettaessa orgaaniseen viljelyyn sopivia genotyyppejä eri ominaisuuksien, kuten sadon ja jyvien proteiinipitoisuuden, perusteella sekä luonnehdittaessa ”GPD+” (positiivinen viljan proteiinipoikkeama), jotka hyödyntäisivät käytettävissä olevaa typpeä paremmin. Leivontakelpoisuus, joka on luomuviljelyssä hyvin usein heikentynyt ja epävakaampi, edellyttää kuitenkin valittujen genotyyppien arviointia luomuviljelyolosuhteissa, ainakin valinnan viimeisinä vuosina.