Vehnän ja rehupalkokasvien vuoroviljely orgaanisessa viljelyjärjestelmässä: ratkaisu rikkakasvien torjuntaan ja viljelykasvien typpiravinteiden saantiin

Luonnonmukaiset viljelyjärjestelmät on mukautettava, jotta ne pystyvät selviytymään typpivajeista ja rikkakasvien torjunnan haasteista. Tämä pätee erityisesti silloin, kun viljely on erikoistunut suurviljelyyn ja kun rehupalkokasvit – jotka olisivat kuitenkin hyödyllisiä näiden ongelmien ratkaisemisessa – ovat liian vähäisessä määrin mukana viljelykierrossa. Tutkimuksessamme tarkasteltiin neljän palkokasvilajin väliviljelyä talvivehnän alla, jotta voitaisiin tarjota ratkaisu sekä rikkakasvien torjuntaan että viljelykasvien typpiravinteiden saantiin. Peitekasvit pidettiin paikallaan viljan sadonkorjuun jälkeen seuraavan maissin kylvöön asti. Seurattiin sekä kahden myyntikasvin että palkokasvien tuotosta, rikkakasvien kehitystä sekä typen dynamiikkaa maaperä-kasvi-järjestelmässä. Tuloksemme osoittivat, että minette ja violetti apila, jotka sietivät parhaiten vehnän kanssa käytävää kilpailua, saattoivat alentaa jyvien proteiinipitoisuutta (-0,3–-0,4 %). Peitekasvina käytetyt palkokasvit eivät kuitenkaan vaikuttaneet vehnän satoon. Lisäksi kaikki neljä lajia osoittautuivat hyödyllisiksi rikkakasvien torjunnassa sekä yhteisviljelyn aikana että väliviljelyn aikana. Lopuksi typen palautuminen seuraavalle maissiviljelylle oli tehokasta ja mahdollisti merkittävän, 30 prosentin kasvun jyväsadossa.