Rehuheinien luonnollinen monimuotoisuus: geneettinen resurssi, jota on syytä tuntea paremmin, suojella ja hyödyntää paikalliselta tasolta mannerlaajuiseen tasoon asti

Rehuruohoja on jalostettu jo useiden vuosikymmenien ajan, jotta väliaikaisten niittyjen perustamiseen saataisiin tarjolle agronomisesti arvokkaita siemeniä. Luonnonniityillä esiintyvien lajien monimuotoisuus on tarjonnut geneettisen aineiston, jonka avulla on voitu käynnistää ensimmäiset jalostusohjelmat ja myöhemmin rikastuttaa säännöllisesti jalostuspoolia. Tätä varten on toteutettu laajoilla alueilla luonnonmonimuotoisuuden keräyskampanjoita. Osoitamme, että rehuruohojen luonnollinen monimuotoisuus on edelleen tärkeä geneettinen resurssi, erityisesti kun pyritään vastaamaan uusiin maatalouden ympäristöhaasteisiin. Tämän monimuotoisuuden alueellista jakautumista hahmotellaan kolmella maantieteellisellä tasolla (paikallisella, alueellisella ja mannermaisella), ja sen keräämisen menetelmiä käsitellään. Tämän luonnollisen monimuotoisuuden in situ -säilyttämisen merkitystä korostetaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että geeniresurssikeskusten kokoelmat voivat tarjota tukea sellaisten mallien kehittämiselle, joiden avulla voidaan arvioida luonnollisen monimuotoisuuden in situ -säilyttämiseen kohdistuvia potentiaalisia riskejä. Näitä eri näkökohtia käsitellään kahden englantilaisen raiheinän monimuotoisuutta koskevan tutkimuksen pohjalta, joista toinen on paikallisella tasolla ja toinen yhdistää alueellisen ja mannermaisen tason.