Talvipapulajikkeiden rekisteröintijärjestelmän karakterisointi ja optimointi vuosina 2007, 2008 ja 2009

Tutkimuksen tavoitteena oli soveltaa vehnälle kehitettyä rajoittavien tekijöiden diagnoosimenetelmää herneeseen hyödyntämällä perinteisten talvihernelajikkeiden rekisteröintiverkostoa (jotka eivät reagoi valojaksoon) sekä uuteen valojaksoon reagoivien talvihernelajikkeiden verkostoon (jotka voidaan kylvää aikaisemmin). Yhtenä tavoitteena oli siis myös keskustella tämän uuden verkoston rakentamisesta. Jo olemassa olevien tai tutkimuksen yhteydessä kehitettyjen agronomisten mallien käyttö oli välttämätöntä tiettyjen rajoittavien tekijöiden kuvaavien muuttujien laskemiseksi, erityisesti tiettyjen kehitysvaiheiden (kukinnan alkaminen, siementen täyttymisen alku) ajankohdan arvioimiseksi sekä rajoittavien tekijöiden, kuten talvipakkasen, vesistressin, typpipuutoksen ja ascochytosis-taudin aiheuttaman paineen, kuvaamiseksi. Neljälle vertailulajikkeelle (3 hr-tyyppistä, 1 tyyppiä Hr) selitti 51–66 % sadon vaihteluista 3–6 rajoittavan tekijän avulla ja 43–84 % proteiinisadon vaihteluista 3–7 rajoittavan tekijän avulla, mikä on hyvin lähellä sadon vaihteluita. Osoitimme, että ratkaisevassa asemassa ovat ascochytosis, korkeat lämpötilat kukinnan alkamisen ja siementen täyttymisen alkamisen välillä (joilla on vähemmän merkittävä vaikutus proteiinisatoon), kuivuus sekä auringonvalon puute samana ajanjaksona (joilla on merkittävämpi vaikutus proteiinituottoon). Kasvukauden alkupuolella esiintyvät rajoittavat tekijät (kasvien menetykset, itämisen viivästyminen sekä vuoristoalueilla pakkaset kukinnan alkamisen ja kukinnan alkuvaiheen välillä) vaikuttivat erityisesti varhain kylvettyihin talvipapuihin. Hr-verkoston rakenne on muodostettu ottamalla huomioon neljä sadonmenetyksiä rajoittavaa tekijää. Sen avulla voidaan tuoda esiin tiettyjen kasvuympäristöjen erityispiirteet ja ehdottaa rajoittavien tekijöiden monimuotoisuuden lisäämistä valitsemalla uusia viljelypaikkoja tai muuttamalla viljelykäytäntöjä. Myös vähintään kahden vertailulajikkeen käyttö on suositeltavaa tämän monimuotoisuuden lisäämiseksi.