Naudan elektroniseen tunnistamiseen liittyvien vakiomuotoisten tiedonsiirtomenettelyjen laatiminen

Vuodesta 2005 lähtien viranomaiset ovat tunnustaneet sähköisen tunnistuksen mahdollisuuden nautojen virallisena tunnistustapana, ja se otettiin käyttöön vuonna 2011. Hankkeen tavoitteena oli yhdenmukaistaa kentällä kerättyjen ja luetun sähköisen numeron kanssa yhdistettyjen tietojen siirto yhteiseen tietojärjestelmään (SIG, BDNI tai terveystietokanta). Kaikkia mahdollisia sovellusalueita (keinosiemennys, IPG jne.) tutkittiin, mutta lopulta tietojenvaihtostandardit määriteltiin vain maito- ja lihantuotannon suorituskyvyn seurantaa varten, joissa niistä oli hyötyä. Tiedonsiirto koskee tietoja, jotka tulevat yhteisistä tietojärjestelmistä tai menevät niihin: toisaalta eläintiedot ja pito-osoite, toisaalta suorituskykymittaukset. Ehdotukset tietojen siirtoa koskeviksi standardeiksi, joissa käytetään virallista sähköistä tunnistetta, on laadittu yhteistyössä asianomaisten kansallisten ammattijärjestöjen sekä laite- ja ohjelmistovalmistajien kanssa: elopainotiedot, lypsyn seuranta lypsyrobotin avulla ja sähköiset maitomittarit. Haasteena on siirtää karjan sisäisen sähköisen tunnistuksen käyttö (eläimen työnumerolla) valmistajakohtaisista järjestelmistä kohti virallisen RFID-tunnisteen lukemista (15-merkkinen yksilöllinen numero, joka koostuu 12-merkkisestä maakoodista ja kansallisesta koodista) ja vakiomuotoiseen tietojen siirtoon karjankasvattajan ja yhteisten tietokantojen välillä. Vain virallisen RFID-tunnisteen hyödyntäminen mahdollistaa kerättyjen tietojen luotettavuuden parantamisen ja karjankasvattajan riippumattomuuden laite- ja ohjelmistovalmistajista. Asiaan liittyy useita osaamisalueita, mittausautomaateista kohdeohjelmistoihin ja elävien eläinten elektroniseen lukemiseen. Siksi on erityisen tärkeää, että käytössä on tiedonvaihtostandardeja näiden eri kumppaneiden välillä kaikissa maissa ja kaikkien eläinlajien (nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimet) osalta. On varmistettu sellaisen organisaation perustaminen, joka kykenee vahvistamaan tämän standardin uskottavuuden, ylläpitämään sitä ja levittämään sitä: Institut de l’Elevagen edustaja toimittaa standardiehdotukset hyväksyttäväksi ja julkaistavaksi sekä kansallisella tasolla AFNORille että kansainvälisellä tasolla asiaankuuluville ISO- tai ICAR-työryhmille. Sillä välin (vuosina 2008–2010) teknologia on kehittynyt. Hankkeessa on otettu nämä kehityssuuntaukset huomioon: eläintaloudellisten tietojen anturit, joita voidaan käyttää varoittamaan karjankasvattajaa eläinten terveys-, lisääntymis- tai ruokintaongelmista; UHF-tunnisteiden käyttö mahdollisena täydennyksenä matalataajuisille tunnisteille, jotka on valittu vuodesta 1996 lähtien eläinalalle ja joiden rajoitukset tunnetaan.