Ranskan pysyvät nurmet maatalouden ja ympäristön haasteiden keskiössä: uusia suuntaviivoja paremman hoidon varmistamiseksi

Pysyvät laidunmaat, joiden osuus Ranskan maatalouskäytössä olevasta pinta-alasta on yli 30 %, liittyvät moniin maatalous-, tuotanto-, karjankasvatusjärjestelmien taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin, ja niillä on tunnustettuja myönteisiä vaikutuksia veden laatuun, luonnon monimuotoisuuteen ja maisemiin. On kuitenkin pakko todeta, että näiden alueiden pinta-ala on pienentynyt jatkuvasti jo useiden vuosien ajan. Vaikka syyt liittyvät ennen kaikkea karjankasvatusrakenteiden muutoksiin, toinen syy on teknikoiden puutteellinen tietämys näiden alueiden potentiaalista, sillä niitä pidetään usein vaikeasti hoidettavina, säävaihteluille alttiina ja tuottavuudeltaan heikkoina. Tietämyksen parantamiseksi näistä haasteista toteutettiin vuosina 2008–2011 kansallinen tutkimus, jonka tavoitteena oli tarjota alan ammattilaisille ohjeita tämän tyyppisten niittyjen tilan arviointiin ja hoitoon. Tutkimukseen osallistui yhteensä yli 40 tutkimus-, kehitys- ja opetuslaitosta eri puolilta maata, ja siinä tutkittiin yli 1 300 koealaa 80 tilalla, jota seurasi 190 koealan perusteellinen seuranta kahden vuoden ajan sekä yli 4 000 näytteen analysointi. Tämän laajan tutkimuksen ansiosta käytettävissä on nyt erittäin kattavat vertailutiedot, jotka kattavat laajan kirjon tasanko- ja puolivuoristoalueita ja koskevat Ranskan pysyvien nurmien käyttötapoja, rehupotentiaalia (tuotanto, ravintoarvo) sekä ympäristövaikutuksia. Tutkimuksen avulla on laadittu 19 tyyppiin rajattu luokittelu, joka toimii nykyään helppokäyttöisenä työkaluna maatalouden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Kaikki tutkimuksessa saadut tulokset on koottu yhteenvetoon, jonka nimi on: ”Pysyvä nurmi: viitteitä niiden monimuotoisuuden hyödyntämiseksi”.