Väliaikaisten niittyjen merkitys rikkakasvien torjunnassa viljakasvijärjestelmissä

Viljatuotannon (laajassa merkityksessä) ja karjankasvatukseen liittyvän rehuntuotannon keskinäinen täydentävyys on tärkeä tekijä rikkakasvien hallinnassa, sillä se mahdollistaa viljelykiertojen monipuolistamisen. Tässä artikkelissa esitetään yhteenveto nykyisestä tietämyksestä siitä, miten väliaikaisten niittyjen sisällyttäminen viljakasvijärjestyksiin vaikuttaa kasvillisuuteen. Yhteenveto perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja Ranskassa tehtyihin tutkimuksiin. Sekä viljelylohkoilla tehdyt kasvillisuustutkimukset että tutkimusasemilla toteutetut kokeet osoittavat yhteneväisesti, että väliaikaiset niityt (erityisesti sinimailanen) hillitsevät monien viljelyjärjestelmissä erittäin ongelmallisten rikkakasvilajien leviämistä. Väliaikaiset niityt voivat suosia tiettyjä lajeja, jotka eivät kuitenkaan aiheuta suuria ongelmia peltoviljelyssä: ryömiviä tai ruusukkeisia, lyhytkiertoisia, heikosti kilpailevia lajeja tai monivuotisia lajeja, joiden kasvua maanmuokkaus häiritsee yksivuotisten viljelykiertojen vaiheiden aikana. Tutkimus ”Plaine & Val de Sèvre” -työryhmän alueella osoitti, että viljelykierron monipuolistaminen rehukasveilla ja palkokasveilla mahdollistaa herbisidiriippuvuuden vähentämisen, ympäristövaikutusten pienentämisen, energiankulutuksen vähentämisen koko järjestelmän tasolla sekä taloudellisen kannattavuuden saavuttamisen.