Palkokasvien viljely energiatehokkuuden parantamiseksi ja kasvipäästöjen vähentämiseksi viljelykasvi- ja maatilatasolla

Tässä artikkelissa esitellään tuoreita tuloksia typpioksidin mittauksista, jotka on suoritettu kahdella palkokasvilla: talviproteiinipavulla ja valkoapilalla yhdessä niittynurmien kanssa. Verrattuna muihin peltoviljelykasveihin samoissa maaperä- ja ilmasto-olosuhteissa proteiinipapu aiheuttaa erittäin vähäisiä N2O-päästöjä sekä viljelykierron aikana että sadonkorjuun jälkeisinä kuukausina. Valkoapilaa sisältävillä niityillä mitatut päästöt ovat samankaltaisia riippumatta siitä, onko apilan osuus niityllä 35 % vai 19 %, eli 6,6 ja 3,2 % korjatusta kuiva-aineesta. Päästöt näyttävät liittyvän enemmän annettuun typpimäärään, vaikka ne ovatkin peräisin pääasiassa maaperän typpivarastosta. Yleisesti ottaen ”tyypillisillä” tiloilla palkokasvien käyttöönotto vaikuttaa myönteisesti uusiutumattoman energian (ENR) ja ilmastonmuutoksen (CC) tasapainoon riippumatta siitä, viljelläänkö niitä puhtaana viljelykasvina vai yhdessä viljan kanssa. Niittyviljelyjärjestelmissä taseet ovat hieman positiivisia intensiivisten järjestelmien (35 % maissia) ja ekstensivisten järjestelmien (vähän maissia ja enemmän ruohoa sekä palkokasveja) välillä ilmastonmuutokseen kohdistuvien vaikutusten osalta. Uusiutumattomien energialähteiden tasapainon osalta saavutetaan huomattava parannus (27 %) laajaperäisten järjestelmien eduksi.