Palkokasvien taloudellinen merkitys menneisyydessä ja nykyään: historiallinen rooli viljelykierrossa ja kehitykseen vaikuttavat tekijät

Rehu- ja siemenpalkokasvit ovat historiallisesti olleet tärkeässä roolissa maatalouden syntymässä. 1950-luvulta lähtien karjankasvatuksen tehostumisen (jota on tukenut Euroopan massiivinen soijatuonti), sekä eurooppalaisen poliittisen tuen vilja- ja öljykasvien tuotannolle (jota on tukenut tuontifossiilienergialla valmistettujen typpilannoitteiden massatuotanto) on vähentänyt palkokasvien osuutta Ranskan ja Euroopan maataloudessa. Nykyään yhteiskunnallis-taloudelliset odotukset kasvavat (i) kestävämpien kasvi- ja eläintuotantojärjestelmien suhteen, joissa otetaan huomioon tuotantopanosten kustannukset ja ympäristövaikutukset, sekä (ii) kulutettavien tuotteiden jäljitettävyyden ja elintarviketurvallisuuden suhteen. Tämä uusi tilanne suosii palkokasvien kehittämistä, sillä ne tarjoavat (i) tuottajille edun, joka perustuu kykyyn sitoa ilmakehän typpeä symbioosissa juuribakteerien kanssa, sekä edun, joka perustuu niiden hyvään soveltuvuuteen erilaisiin viljelyjärjestelmiin, ja (ii) ihmisille ja eläimille tarjoavat etuna ravitsemuksellisesti arvokkaiden proteiinien tuotannon. Tämä kehitys, joka edistää EU:n itsenäisyyttä proteiiniresurssien suhteen, edellyttää tiivistä yhteistyötä poliittisten päätöksentekijöiden, alan toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välillä.