Julkisen toiminnan mallien muuttaminen: keinojen asettamisesta maatalouden ympäristöinnovaatioihin?

Torjunta-aineiden käytön vähentämistä koskeva kysymys on nähtävä osana julkisen toiminnan muutoksia, joita leimaa ympäristötavoitteiden yhä laajempi integrointi (ns. ”ekologisointi”) maatalouspolitiikkaan, jonka vaikutusta tuotantojärjestelmiin analysoidaan tässä artikkelissa. Kun olemme kuvanneet maatalousympäristöpolitiikan syntyä ja sen laajenemista tuotannon reuna-alueilta sen ytimeen, osoitamme, että ympäristö tai ympäristöliikkeet eivät ole olleet liikkeellepanevia voimia maatalouspolitiikan ekologisoinnissa, joka vastaa tarpeeseen perustella viljelijöille annettavaa julkista tukea uuden budjetti- ja kauppatilanteen mukaisilla perusteilla. Maatalouspolitiikan ekologisoinnin vaikutusten arvioimiseksi tuotantojärjestelmiin tehdään sivupolku Sveitsiin, joka on edelläkävijä maassa kemiallisen tuholaistorjunnan vaihtoehtoisten menetelmien edistämisessä. Integroitu tuotanto on vakiintunut tekniseksi malliksi, jota ammattilaiseliitti on edistänyt; ja sen yleistyminen on varmistettu uudistamalla viljelijöitä ja yhteiskuntaa yhdistävää sopimusta. Lopuksi tarkastellaan institutionaalisia muutoksia, joita tarvitaan murroksen käynnistämiseksi tai siirtymän tukemiseksi kohti viljelykasvien suojelun ekologista hallintaa, kuten tulossitoumusten korvaaminen keinoihin perustuvilla velvoitteilla.