Omenalajikkeiden ideotyypin luominen agronomisesti tehokkaita ja vähäpanoksisia hedelmätarhoja varten

Hedelmänviljelyyn kohdistuu tällä hetkellä useita kasvavia paineita, jotka vaarantavat sen tuottavuuden. Käytäntöjä on uudistettava perusteellisesti yhdistämällä geenitutkijoiden ja jalostajien, agronomien, kasvitautitutkijoiden, fysiologien, mallintajien sekä sosioekonomistien ja hedelmäpuualalla toimivien edustajien osaaminen. Erityisesti on tarpeen uudistaa lajikeideotyyppien suunnittelua kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa lajike sijoitetaan takaisin ympäristöönsä, jossa se altistuu viljelykäytännöille sekä erilaisille käsittelyille ja toimenpiteille osana monimutkaista vuorovaikutusta, jota on optimoitava vastaamaan erilaisiin taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin. Tässä artikkelissa yritämme tuoda esiin joitakin keskeisiä ajatuksia, jotka ovat INRA:ssa tehdyn tutkimuksen taustalla ja joiden avulla voidaan käsitellä ideotyyppien rakentamisessa huomioon otettavaa kolmitasoista monimutkaisuutta: (i) yhdistää useiden geenien suotuisat alleelit kunkin ominaisuuden osalta, (ii) yhdistää useita ominaisuuksia, joiden geneettinen determinismi tai fysiologia voi osoittautua keskenään ristiriitaiseksi, (iii) etsiä suotuisia synergioita geneettisten potentiaalien, ympäristövaikutusten ja viljelykäytäntöjen välillä.