Genotyypin, ympäristön ja viljelykäytäntöjen välisten vuorovaikutusten dynaaminen simulointi: soveltaminen auringonkukan lajikkeiden arviointiin

Genotyypin, ympäristön ja viljelykäytännön välisten vuorovaikutusten (IGEC) huomioon ottaminen mahdollistaa lajikkeiden arvioinnin ja neuvonnan parantamisen, kun viljelyjärjestelmät ja tuotantotavoitteet monipuolistuvat yhä enemmän. Tällä alalla dynaaminen mallinnus voisi olla hyödyllinen apu perinteiselle kokeelliselle lähestymistavalle. Esimerkiksi auringonkukan osalta on kehitetty SUNFLO-malli, jolla simuloidaan auringonkukalajikkeiden sadon ja öljypitoisuuden kehittymistä ottaen huomioon maaperän, ilmaston ja viljelykäytännöt. Lajike kuvataan mallissa 12 parametrilla, jotka kattavat fenologian, lehtipinta-alan muodostumisen, biomassan jakautumisen, lipidogeneesin ja reaktion vesistressiin. Mallin parametrit mitataan pellolla, satoa rajoittamattomassa viljelmässä tai kasvihuoneessa (ruukkukokeissa). Mallia on arvioitu GEVES:n ja CETIOM:n toteuttamissa rekisteröintiä edeltävissä ja sen jälkeisissä verkostoissa; verkostoista riippuen sadon ennustevirhe on 2,7–4,9 q.ha⁻¹. Mallia voitaisiin käyttää luokittelemaan kasvuympäristöjä sen mukaan, kuinka voimakkaana verrokkikasvit kokevat vesistressin, sekä arvioimaan lajikkeita, jotka eroavat toisistaan riittävästi fenotyypin suhteen. Samoin lajikkeiden käyttöohjeita voitaisiin tarkentaa SUNFLO-ohjelmistolla toteutettujen virtuaalikokeiden avulla.