Mikä yhteys epidemiologian, lajikkeiden jalostuksen ja vastustuskyvyn kestävyyspotentiaalin välillä on? Esimerkki rapsin phoma-taudista.

Tautien vaikutus viljelykasvien satoon riippuu kasveista, taudinaiheuttajista, ympäristöstä, ajankohdasta ja ihmisen toiminnasta. Geneettinen vastustuskyky on kiistatta yksi keinoista, joilla viljelykasveja suojellaan hyödyntämällä laadullista ja/tai määrällistä vastustuskykyä. Koska lajikkeiden kehittäminen vaikuttaa epidemiologiaan, se voi edistää tavoitetta lisätä vastustuskyvyn kestävyyspotentiaalia. Patogeenipopulaatioiden sopeutuminen, joka johtaa vastustuskyvyn tehokkuuden menetykseen, ei riipu pelkästään yhden viljelylohkon epidemiologisesta dynamiikasta yhden kasvukauden aikana, vaan päinvastoin monivuotisesta dynamiikasta, johon sisältyy tartunnanaiheuttajan leviäminen viljelylohkojen välillä. Epidemiologian ymmärtäminen, mukaan lukien sienen leviäminen vuosien ja viljelylohkojen välillä, mahdollistaa lajikkeiden kehittämisen potentiaalin laajemman hyödyntämisen sekä sellaisten strategioiden rakentamisen, jotka perustuvat täydentävyyteen viljelykäytäntöjen tai lajikkeiden käyttöönoton kanssa. Strategioiden konkreettinen toteuttaminen riippuu kyvystä mitata tarkasti lajikkeiden vastustuskyvyn ilmentymistä, mikä edellyttää vastaavien menetelmien kehittämistä. Havainnollistamme näitä seikkoja rapsin phoma-taudin esimerkillä.