Mehiläisten selviytyminen ja geenien ilmentyminen torjunta-aineiden ja virusten yhteisvaikutuksen alaisena

Flupyradifuronille altistuneiden mehiläisten eloonjäämisaste on heikentynyt, kun taas sulfoxaflorilla ei ole merkittävää vaikutusta kenttäolosuhteita vastaavissa pitoisuuksissa. Black Queen Cell Virus (BQCV) -viruksen inokulaatio johtaa nopeaan kuolleisuuteen (mediaani 7 päivää), kun taas DWV-A ja DWV-B pidentävät eloonjäämistä (vastaavasti 23 ja 22 päivää). Torjunta-aineiden ja virusten välillä ei havaittu synergistisiä tai antagonistisia vaikutuksia eloonjäämiseen tai viruskuormitukseen. Sulfoxaflorin ja DWV-B:n yhdistetty altistuminen aiheutti kuitenkin dicer-tyyppisten geenien ilmentymisen synergistisen lisääntymisen, mikä viittaa molekyylitasoiseen vuorovaikutukseen. Geeniekspressioanalyysi paljasti antiviraalisen RNAi-reitin geenien (AGO2, Dicer-tyyppiset) ilmentymisen lisääntymisen viruksella infektoiduissa mehiläisissä, kun taas BQCV-infektio vähensi tarbp2-tyyppisten geenien ilmentymistä. Detoksifikaatiogeenien (CYP6AS14, CYP9Q3) ilmentyminen väheni pelkästään virukselle altistuneissa ryhmissä. Tutkimuksessa käytettiin 30 päivän laboratoriokokeita A. mellifera carnica -mehiläisyhdyskuntien kanssa, joissa torjunta-aineita annosteltiin sokeriveden välityksellä. Selviytymiseen ei havaittu merkittäviä vuorovaikutusvaikutuksia. Tulokset korostavat patogeenikohtaisia vaikutuksia ja RNAi-reittien merkitystä mehiläisten antiviraalisessa puolustuksessa. Tutkimusta tukivat Alexander von Humboldt -säätiö, DFG ja EU:n H2020 PoshBee -ohjelma.