Mehiläiset, jotka altistuvat taudinaiheuttajille kenttäolosuhteita vastaavissa torjunta-aineolosuhteissa

Kahdeksan Euroopan maan mehiläiset altistettiin torjunta-aineille todellisissa maatalousolosuhteissa, ja patogeenipitoisuudet määritettiin suurikapasiteettisella qPCR-menetelmällä. Yhteensä 582 näytettä – 256 hunajamehiläistä, 256 kimalaisia ja 119 yksinäisiä mehiläisiä – kerättiin 128 paikasta (16 kutakin maata kohti), mukaan lukien rapsi- ja omenatarhojen elinympäristöt. Tutkimuksessa arvioitiin 11 patogeeniä: 6 virusta, 2 bakteeria ja 3 mikrosporidiaa (*Nosema*). Näytteiden käsittely ja nukleiinihapon eristäminen suoritettiin ANSES Sophia Antipolisissa, ja patogeenien määritys tehtiin Anses IdentyPath -alustalla Maisons-Alfortissa. Tulokset osoittivat patogeenien esiintyvyyden lisääntyneen altistuksen jälkeen, erityisesti hunaja- ja kimalaisilla, joista virukset olivat yleisimpiä. Yksinäisillä mehiläisillä ei ollut alkuperäisiä infektioita, mutta ne saivat viruksia altistuksen aikana. Tiedot 6 402 patogeenihavainnosta on tallennettu PoshBee-tietokantaan torjunta-aineille ja patogeeneille altistumisen yhteisvaikutusten riskinarviointia varten.