Mehiläisiä tartuttavat virukset: monimuotoisuus, levinneisyys ja HTS-analyysin tulokset

Mehiläisiä tartuttavat virukset, kuten siipien epämuodostumaviruksen, sacbrood-viruksen ja mustan kuningattaren soluviruksen, ovat levinneet laajalle ympäri maailmaa ja erittäin monimuotoisia; suurikapasiteettisella sekvensoinnilla on löydetty lukuisia oireettomia, aiemmin tuntemattomia viruksia. Nämä RNA-virukset, jotka ovat usein positiivissuuntaisia yksijuosteisia RNA-viruksia, monistuvat isäntäkudoksissa ja voivat suurina pitoisuuksina aiheuttaa mehiläisyhdyskuntien romahtamisen. Tartunta tapahtuu varroapunkkien välityksellä, suu-uloste-reitin kautta, kosketuksen kautta sekä vertikaalisesti, ja esiintyvyyteen vaikuttavat kausivaihtelut. DNA-virukset ovat harvinaisempia, mutta ne käyttävät isännän soluytimiä replikaatioon. Uudet tartuntataudit liittyvät yhä useammin maailmankauppaan ja teollistumiseen. Kattavassa taulukossa esitetään keskeisten virusten taksonominen luokittelu, genomin rekisteröintitiedot, tartuntareitit ja kausittainen esiintyvyys, ja siinä tuodaan esiin sekvenssitietojen puutteet sekä tarve lisätutkimuksille molekyyli- ja epidemiologian aloilla.