Peittokasvien viljely luonnonmukaisessa peltoviljelykierrossa: Tanskan parhaat käytännöt

Peitekasvit parantavat maaperän terveyttä, vähentävät eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista, säästävät vettä ja hillitsevät rikkakasvien kasvua tanskalaisessa peltoviljelyssä. Niitä suositellaan käytettäväksi pääviljelykasvien jälkeen, erityisesti lannan levityksen jälkeen, sillä ne estävät typpihävikkiä ja edistävät kestävyyttä. Keskeisiä käytäntöjä ovat varhainen kylvö elokuussa, typpeä sitovien lajien, kuten apilan, käyttö hedelmättömillä mailla sekä alikylvö kastelluilla hiekkamailla. Ajoitus on ratkaisevaa: ristikukkaisten peitekasvien kylvön viivästyminen yhdellä päivällä aiheuttaa noin 2 kg N/ha:n menetyksen. Keväällä kylvettävien seosten tulisi sisältää apilaa, ei raiheinää, typpitarpeen täyttämiseksi. Juolavehnän mekaaninen torjunta on suositeltavampaa kuin peitekasvien käyttö. Opas tukee kestävää ravinteiden hallintaa ja on linjassa EU:n maatalouden kestävyystavoitteiden kanssa.