Ilmastonmuutokselle kestävän mehiläishoidon kehittäminen Rodopi-vuoristossa, Kreikassa

Mehiläisyhdyskuntien paluu vuorille on ratkaisevan tärkeää mehiläisten selviytymisen ja alppimaiseman biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana vuoristokylien autioituminen on johtanut mehiläispesien katoamiseen, kun taas Varroa destructor -punkin saapuminen on aiheuttanut hunajamehiläisyhdyskuntien sukupuuton. Lämpötilojen nousu on lyhentänyt luonnonvaraisten ja viljeltyjen kasvien kukinta-aikoja, mikä on vähentänyt nektarin ja siitepölyn saatavuutta. Mehiläishoitajat ovat siirtyneet alemmille korkeuksille, mikä on lisännyt tuotantokustannuksia keinoruokinnan ja kuljetuksen vuoksi. Mehiläisyhdyskunnat ovat lisäksi alttiina hyönteismyrkyille ja rikkakasvien torjunta-aineille, jotka kertyvät mehiläispesissä aiheuttaen kroonista myrkytystä. Luonnollisten pölyttäjäkantojen vähenemisen vuoksi mehiläishoidosta on tullut biodiversiteetin suojelija, sillä mehiläiset pölyttävät 90 % luonnonkasveista ja 75 % elintarvikekasveista. Mehiläishoidon paluu vuoristo- ja metsäalueille tarjoaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyviä etuja sekä suojelee ja arvostaa luonnonvaroja. Metsämetsämehiläishoito parantaa maaperän hedelmällisyyttä, lisää ekosysteemien sietokykyä ja vähentää varroapunkkitartuntoja, koska se on synkronoitu kasvien elinkaaren kanssa. Metsä tarvitsee mehiläisiä, ja mehiläiset tarvitsevat metsää.