Rehun omavaraisuus ja maaperän, kasvien ja karjan välinen vuorovaikutus maitotilataloudessa

Vuoden 2018 ja 2021 tuotantokustannukset 1 000 litraa maitoa kohti sisältävät työvoimakustannukset, maankustannukset, hallintokustannukset, rakennuskustannukset, koneistamiskustannukset, kehittämiskustannukset, laidunmaiden ylläpitokustannukset sekä rehukustannukset. Vuonna 2021 työvoimakustannukset laskivat työvoiman siirtymisen naudanlihantuotantoon vuoksi; maankäyttökustannukset nousivat siementen korkeampien hintojen, uusien rehuseosten ja laajentuneiden viljelyalojen vuoksi. Maidon arvostuksen nousu kompensoi osittain tukien vähenemistä. Hankkeessa saavutettiin 77 %:n rehun omavaraisuus ja 100 %:n rehun omavaraisuus vuonna 2021, ja tiivisteiden ostot tukivat maidon laatua ja tuotantoa. Tavoitteisiin kuului tiivisteiden käytön vähentäminen, 360 g/l:n maidon laatutavoitteen ylläpitäminen sekä proteiini- ja rasvapitoisuuden parantaminen. Käynnissä olevia töitä ovat preeriakokeet, maaperän, kasvien ja karjan välisten yhteyksien tutkimukset sekä kypsymättömien viljojen käytön optimointi. Viljelijöiden palaute vahvistaa palkokasvien hyödyt laitumilla: vuonna 2018 vuohia voitiin ruokkia seitsemän kuukautta ilman typpilisäaineita, ja nykyinen tuotto on noin 850 litraa vuohta kohti, mikä on saavutettu myöhäisviljelykokeiden avulla (esim. PME kauran alla vuonna 2019). Euroopan maatalouden kehittämisrahaston ja Occitanien alueen yhteisrahoittama hanke painottaa maaseutuinvestointeja, kestäviä käytäntöjä, maaperän terveyden seurantaa, rehuntuotannon optimointia ja karjan tuottavuutta. Keskeiset suositukset: priorisoidaan palkokasvipohjaisia laidunmaita, mukautuvia rehustrategioita ja maaperän, kasvien ja karjan välisen dynamiikan jatkuvaa seurantaa pitkän aikavälin itsenäisyyden ja tuotteiden laadun varmistamiseksi.