Resurssitehokkuutta edistävän sekaviljelyjärjestelmän suunnittelun periaatteet

Sekaviljelyjärjestelmät tehostavat resurssien käyttöä valitsemalla toisiaan täydentäviä lajeja, joissa keskitytään valon, typen ja veden käyttöön. Periaatteisiin kuuluvat kasvukausien sovittaminen yhteen, kylvökuvioiden optimointi (yksi tai kaksi kylvökertaa, vuorottelevat rivit) sekä viljelytiheyksien säätäminen – vehnän tiheys 50–75 % yksinviljelyn tasosta, palkokasvit typen sidontaan tai jyvien tuotantoon. Suosituksissa painotetaan taivutuskestäviä, proteiinipitoisia vehnälajikkeita ja kestäviä palkokasveja, kuten herneitä tai härkäpapuja. Lannoitteiden käyttöä minimoidaan kilpailun tasapainottamiseksi. Tavoitteina ovat sadon vakauden parantaminen, rikkakasvien torjunta, typpitarkkuus ja kaksi viljelykierrosta vuodessa. Käytännön esimerkkejä ovat lisäviljelyna durumvehnän ja herneiden sekä korvaava viljelyna durumvehnän ja härkäpapujen välillä.