Miten viljelijät keräävät tietoa innovaatioiden kehittämistä varten

Maanviljelijät hyödyntävät monipuolisia verkostoja – perhettä, ystäviä, tiedotusvälineitä ja neuvonantajia – sekä aineellisia ja maantieteellisiä tekijöitä, kuten internetyhteyttä ja matkustusetäisyyttä, kerätäkseen tietoa innovaatioiden kehittämiseksi. Assemblage-teoria määrittelee nämä dynaamiset, kehittyvät kokonaisuudet keskeisiksi tekijöiksi tiedonvaihdossa ja menee pidemmälle kuin perinteiset AKIS-mallit, jotka keskittyvät ainoastaan muodollisiin verkostoihin. Tämä lähestymistapa korostaa kaikkien toimijoiden ja resurssien roolia, ei pelkästään tiedon siirtoa, ja tutkii, miten niiden vuorovaikutus muokkaa innovaatiota.